Sehän se on tapahtunut. 

Jos miettii näitä kaikkia vuosia, joita siis toistakymmentä jo ”nuuskittu” esiin kaikenlaisia sisäilmahaittoja, on löydösten laadussa tapahtunut ihan selvä VOC-vallankumous.

Eli entistä enemmän ilmaisut kohdentuvat erilaisiin kemiallisiin haittoihin, joiden syntyä on useinkin mahdotonta ennustaa rakennusvaiheessa, saatikka sitten saneeratessa kiinteistöä. 

Ainakin jos tehdään ”nykyaikaisin” metodein remontteja, uudisrakennuksissahan se on oikeastaan pakollista, se nykyaikaisten määräysten noudattaminen. 

Ja sen takia mitä ihmeellisimpiä ”huuruja” kehittyy ja niille oireillaan entistä herkemmin, tai siltä se tuntuu. 

Vaikka mielestäni on mahdotonta sanoa, että olisi kansakunta yllättäen herkistynyt. 

Eihän meillä ennen ollut näin paljon erilaisia kemiallisia materiaaleja ympärillä, eikä ruokamme ”ennen vanhaan” ollut niin tuontipainotteista tahi prosessoitua, syötiin kotonatehtyä, puhtaampaa ja yksinkertaisempaa sapuskaa. 

Tästä ei ole tietääkseni mitään tieteellistä näyttöä, mutta kun ajatellaan ihan maalaisjärjellä, niin jos me mätetään tuonne vatsaan kaikkea ylimääräistä ja vielä hengitetään siinä sivussa enemmän kemiallisia huuruja kuin ennen, niin ei se ole ihme, että nykyään oireillaan.

Toki on muitakin syitä. Tässä seuraavaksi nuuskintahistorian muistoja, yksi mahdollinen selite sekin, ajalta ENNEN VOC-vallankumousta:

Olimme vuosia ja taas vuosia sitten tutkimassa erästä koulukiinteistöä eräässä etelä-suomen kunnassa/kaupungissa. Kiinteistöön tuli kohden tanakoita ilmaisuja alas, lattiaan, jopa äänitasoa. 

Osa näistä ilmaisuista oli ”keskellä ei mitään”, osa taas oli selkeästi kohdissa, joista suoraan voi päätellä ilmaisun kohdistuma-aiheuman tyypin ja syyn.

Työn tilaajan edustaja, eli kyseisen kunnan/kaupungin näistä asioista vastaava henkilö, (nimeän hänet nyt vaikka Herra Pipoksi, hän on jo kuulemma eläköitynytkin), oli aikakauden peruslinjaan verrattuna edistyksellinen, mutta kuitenkin sitä vanhempaa kastia, että hometta pitää olla jos jotain kerran on, enkä häntä syyllistä, kuten jo sanoin hän oli kiinteistöasioissa silloin ammoin kohden edistyksellinen, mutta silloisen tavan ja opitun perustiedon mukaisesti reagoiva henkilö.

No tutkimuksesta oli kulunut jonkun aikaa, ja hän oli teettänyt raporttini perusteella jatkotutkimuksia, kuten asiaan kuului jo silloin. Sitten sain puhelun Herra Pipolta, jossa hän pyysi käymään toimistolla, kun ohi ajelisin. Ja minä menin, tietenkin. 

Kun saavuin hänen toimistoonsa, oli Herra Pipolla niinsanottu virkailmeensä naamallaan, (hän oli muutoin hyvinkin räväkkä ja välillä todella railakkaasti keskustelimme asioista, joista olimme eri mieltä 😀 ), siinä sitten hän antoi minulle tutkimustulokset, kertoen, että nyt on mitattu ja tutkittu, ja siellä oli pari ilmaisukohtaa, niitä vahvoja joissa mitään hometta ollut, tässä on katos paperilla nyt mitä niistä kohdista löyty, ja on muuten pirun pitkä lista kaikkea liuotinta, bensoja ja muuta jota ei tienny olevan olemassakaan ja että on siis paljon. Mutta ei niissä luokissa hometta ollu siinä keskellä luokan lattiaa vaan näitä, sun koiras erehty. Muista löyty kyllä homeita ja ilmavuotoja jne. Eikä hän tällästä paperia voi oikein näyttää kun näitä kaikkia ees tiiä, ainahan sitä jotain irtoo. ( HUOM! Vielä siis haluan huomauttaa, että tämä tapahtui ennen VOC-tietoisuuteen heräämistä, eli emmehän suinkaan syyllistä Herra Pipoa, hän teki silloisen tavan ja tietämyksen mukaan asiat)

Syy, miksi tämän kirjoitin, on se, että iso määrä Suomalaisia nykyaikuisia on jo silloin joskus lapsena/nuorena altistunut kenenkään asiaa ymmärtämättä erilaislle VOC-haitoille.  (Jopa vuosia ennenkuin edes miun ensimmäinen homekoirani alkoi niitä ilmaisemaan) 

Ja kun se alkualtistuma on joskus saatu, se on siellä pohjalla ja helpommin oireillaan muillekin, myös hyvin harvinaisille kemiallisille yhdisteille. (Tämä jälleen oman päättelyn ja kokemuksen tulosta, ei tieteellistä tutkimusta)

Eli ei me Suomalaiset välttämättä aina olla luonnostaan herkkiä, meissä on vaan osassa sen verran ”vanhaa” kertymää elämän varrelta, ettei siihen enää hirveitä tarvita, niin ollaankin sitten jo tosi kipeitä. 

-Nämä ovat vain todellakin minun omia epätieteellisiä, vanhan naisen pohdintoja, ainakaan tietääkseni ei mitään tieteellisiä tutkimustuloksia näistä ole.  

Nämä ovat ajukopassani syntyneet yli 13-vuoden ajalta olevista kokemuksista koirien kanssa sisäilmahaittojen etsinnästä, ja niihin sairastuneiden kanssa työskentelystä, sekä työn mukanaan tuomasta omasta altistumisesta. 

Itsekin joudun nykyään noudattamaan puhtaampaa ruokavaliota, sekä huolehtimaan vitamiinien ja hivenaineiden lisäsaannista jotta pysyn nuuskintarivistössä ja lenkkeilykunnossa mahdollisimman pitkään. Näistä sitten jossain myöhemmässä kirjoituksessa lisää.

-Mia


0 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *